Loma tullos ja loma menköös.
Sain juuri suklaalevyn syötyä. Suklaata ei pitäisi syödä.
Sitten asiaan. Tai lähinnä asiattomuuksiin. Loman vietin sukulaisten luona Pohjois-Karjalassa, sekä Lieksassa että Kontiolahdella, jossa on meidän maantiedon opettajan suosikkijärvi, Höytiäinen.
Oli joulu ja joulunahan syödään, kuten minäkin tein. Oikein urakalla, vähän kuten joulupukkikin on varmaan tehnyt. Siellä mielikuvitusmaassa. Oletettavasti.
Sitten harrastin joitakin ulkotoimiakin. Sää vaan oli aika lämmin, lumeton ja pimeä. Auringon näin pitkän tauon jälkeen loman loppupuolella ja ohhoh, kuinka se näyttikään samalta kuin aina ennenkin. Ei aurinkoa nyt noin vain unohdeta.
Paluumatkalla junassa töpeksin, kun kuulutettiin, että seuraavaksi juna on Kouvolassa, jonne minäkin olin matkalla, ja minä luulin, että kohta ollaan Kouvolassa. Pakkasin kirjan laukkuun ja lähdin ovelle odottamaan. Puoleksi tunniksi.
Virheistään oppii sanotaan. Tämä taisi olla jo toinen kerta, kun näin tapahtuu. Ja minähän olen matkustellut junalla säännöllisesti jo monta vuotta.
Ihan kiva loma oli. Kyllä sitä näppäinsormeni alkoivat jo syyhytä jossain vaiheessa. Nyt ne pääsivät jälleen toimiin. En minä tätä merkintää varpailla ole näpytellyt. Enkä nenälläkään tai muullakaan ulokkeella.
Hyvää alkanutta vuotta. Eihän siitä ole kuin viisi päivää. Vaiko neljä. Riippuu vähän, miten asiaa katsoo. Tai sitten minä vain käsitin koko jutun väärin. Mmh.