Trooppinen sademetsä, lähes koskematon aukeaa laajan joen ympärillä. Luonnon ääniä kuuluu metsästä, ne tekevät hyvää mielelle. Ilman kosteuden voi jopa maistaa.
Ajelehdin pienellä vieneellä pitkin tuota jokea. Rauhallinen virta vie minua eteenpäin, eikä ohjauksestakaan tarvitse huolehtia. Loikoilen veneessä, kunnes tulee hiukan hämärämpää. Kalojen on taas aika olla liikkeellä, nälkäisinä, kuten minäkin. Otan kalavälineeni ja lasken siimaa veteen. Antaa syötinkin kulkea rauhallisesti virtaa pitkin. Ehkä sieltä jotain saalista tulee.
Pienen odottelun jälkeen virvelin vapa alkaa vääntyä. Kenties siellä on kala. Tai sitten syötti on tarttunut pohjaan. Otan vavan käteeni ja kalahan siellä tuntuu. Sätkii hädissään. Iltapala on varmistettu, mahakin jo kurnii. Trooppinen ja komea kalahan sieltä tulee. Varmasti maistuukin hyvälle. Ruuan laittoon siis.
Väsäsinpä tämän moisen mininovellin tai miksikä sitä voisi kutsua. Kirjoittamisesta olen aina nauttinut ja tulevaisuudessa ajattelin kirjoittaa kirjankin. Tai useamman. Harjoittelua kuitenkin kaipaa kuka tahansa ja tässähän tätä. Toivottavasti kestät useampia näitä raapustelujani.