Hail Bitten. Sotilaana astelin ja sitten juoksin penkkarilavalle, jossa sain (tai jouduin) olemaan osallisena Isengard-spektaakkelissa. Entit vastaan Nazgûlit. Tällä kertaa Nazgûlit voittivat.
Kuten on perinteenä, myös sketsejä esitettiin. Osa oli hauskoja, osa ei. Minun sketsiehdotukseni matikanopettajasta ei päätynyt esitettäväksi, vaan matikanopettajan käsiin. Matikan kokeessa nimittäin huomasin paperilapun taulukkokirjan välissä, enkä halunnut syytettä lunttaamisesta, joten annoin sen opettajalle. Siinä oli luokkatoverieni ja minun suunnittelemia sketsejä matikanopettajasta.
Ala-astelaiset saivat karkkia, yläastelaiset makaroonia.
Penkkaripainajaisten jälkeen oppilaat kannettiin kuorma-auton lavalle ja kilpaa ruotsinkielisten kanssa huudettiin “nollaa”. Ruotsinkielisiä oli enemmän, se oli epäreilua.
Myöhemmin päivällä mentiin laivalle juhlimaan ja juomaan. Hauskaa oli. Kolmen tunnin yöunten jälkeen oli aamulla hiukan päänsärkyä.
Siinä oli meidän abireissu. Vanhoja luokkatovereita en tule enää paljon näkemään. Se on tavallaan surullista.
Mutta nyt pitää keskittyä lukulomaan. Ihan onnistuneesti se on alkanut. Pitäisi Manabukin saada jälleen käyntiin. Ehkä jo tämän päivän aikana.
Tämä penkkaripäivä tuskin unohtuu.