Tänään YO-kokeiden sarjaa jatkoi äidinkielen essekoe. Nyt kun se on päättynyt, voin tehdä. Vaikka näin.
Sitä olen ihmetellyt, minkä takia kielessä, jonka avulla voi olevinaan muodostaa maailman pisimpiä yhdyssanoja, kielioppisäännöt ovat niin tinkimättömät. Näin siis, jos äidinkielen opettajan korjauksista ja opetuksista voi jotain päätellä.
Joustavaksi kieleksi kun tätä suomea kutsutaan, luulisi äidinkielen opettajankin hyväksyvän vähän sitä joustoa. Tuon lauseen ympärillä leijailisi jo tässä vaiheessa punaista, jos se olisi annettu jonkun äidinkielen opettajan kynsiin. Tai ainakin meidän opettaja on tämänlaisissa asioissa kireä kuin – ei Esteri vaan – umpisolmu.
Mitenkähän käy sitten kun pääsen täältä kotikolosta tuonne ulkomaailmaan haistelemaan ja maistelemaan vähän tuota elämää, tuleekohan vastaani samanlaista kireyttä tämän meidän kielemme suhteen? Saanko kirjoittaa lauseen ilman verbiä ja muutenkin vähän hassussa järjestyksessä?
3 Vastaus merkintään "Kielioppirikko"
Xue kirjoitti 11.03.2008:
Olen nähnyt kieliopin aina jonkinlaisena pakkopullana, enkä siksi ole vaivautunut sitä perin juurin opettelemaan. Puolustan siis taiteellisia ratkaisujani, jotka eivät välttämättä äidinkielenkirjaan sopisi. Itsellä oli vanhassa äidinkielen yo-esseessä muistaakseni kolme kielioppivirhettä. Vähensiväthän ne pari pistettä, mutta olin iloinen, että voi kirjoittaa YTL:n mielestä hyvän esseen ilman kieliopin täydellistä hallitsemista.
Bitten kirjoitti 11.03.2008:
Paljonkas sinä sitten sait siitä esseestä?
Xue kirjoitti 11.03.2008:
Ihan täysin varmasti en muista, mutta jotenkin luku 97/99 kuulostaa tutulta.