Aina on päämääriä, mutta jotkut matkaavat vain matkan takia. Vapaana kuin lintu, ainoastaan ihmisten luomat kahleet rajoittamassa. Joku, jolla ei ole kotia, ei mitään kiintopistettä on matkallaan. Tämä matkalainen vain kulkee. Paikasta toiseen. Tapaa toisia ihmisiä. Hän ei halua kiintyä mihinkään eikä kehenkään. Siksi siis ei pysy paikallaan pitkään. Hän näkee maailman sellaisena kuin se on, ilman median ja erilaisten aatteiden asettamaa rajaa. Ihan kuin putkesta katsoisi. Tosin, matkalainen voi katsoa tätä maailmaa ihan omin silminsä. Luontoa. Kaupunkeja. Näkyjä, sekä kauniita, että rumia. Ihan omin silmin koko maailmaa. Tämä ei ole mikään onnellisuuden tyyssija. Tämä on jotain, joka ei ole luonnollista.
Pitää vain yrittää sopeutua. Sopeutumisen kyky on lahja.