Koulun alku koittaa jälleen huomenna. Luvassa taas kankeita opettajia, kurittomia oppilaita, opetusta, ruokaa, välitunteja ja muuta. Lukion kolmas vuosi on siis nyt ihan nurkan takana, väijymässä ja valmiina iskemään ja lujaa ja keuhkoihin. Karmivat kirjoitukset tulevat saamaan viimeisetkin täysjärkiset järjiltään ja liittymään bloggaajien omituiseen joukkoon – tai muuhun vastaavaan omituiseen joukkoon.
Syksyllä minun olisi tarkoitus kirjoittaa filosofia, ei muuta. Kevääksi olen jättänyt lopun kärsimyksen ja kivahan se on tietää, että kyllä ne loputkin kirjoitukset tulevat vastaan ja aika pian. Siitä kunnialla selviämistä ei voi toivoakaan, ainakaan ääneen, mutta saa nyt nähdä, että mitenkä tässä käy.