Monia pelejä on mahtunut elämääni ja moni niistä on jäänyt mieleenkin tunnelmansa, pelattavuutensa tai muun ansionsa ansiosta. Tässä niistä muutama:
Joskus lapsuudenaikanani isosiskoni omisti tietokoneen, joka oli minulle ihan omituinen kapistus. Mitä hyötyä siitä muka on? No, sillä pystyi tietenkin pelaamaan! Siskoni tutustutti minut siinä oleviin pariin peliin. Toinen niistä oli Pong. Aivan, legendaarinen pong ja turhaan se ei ole maineensa veroinen. Minulle ainakin se tarjosi monituisia huvittavia hetkiä.
Ollessani vielä ala-asteella porvoolaisessa pienessä koulussa, jossa oli vain kaksi ensimmäistä luokkaa, olin erään vapaa-ajan kerhon jäsen. Se oli koululaisille tarkoitettu vapaa-ajan kerho, jossa minulle annettiin kerhokortti, johon nimeni oli kirjoitettu väärin. Kerhossa oli paljon tekemistä, kuten pelaaminen: Siellä oli nimittäin vanha segan konsoli, jossa oli ainakin yksi hyvä peli, nimittäin Street Fighter II, joka oli oikein viihdyttävä tappelupeli.
Tätä kolmattakaan legendaarista peliä(tai oikeastaan pelejä) en omistanut, mutta pelasin sitä paljon ystävieni luona lapsuudenaikanani nintendolla. Se peli kertoi pienestä, sinisestä androidista, eli Mega Manistä. Vaikea peli se oli siihen aikaan, enkä tainnut kertaakaan päästä sitä läpi. Monet viihdyttävät tunnit se kuitenkin tarjosi.
Jatkan tätä pelimuistelua ehkä tulevaisuudessa. Niitä pelejä kun on niin paljon.