Edellisessä BlogiBlogin blogimerkinnässäni mainitsin marginaalisivustot (niche-sivustot, mfa-sivustot) keinona ansaita rahaa netissä. Nyt mietityttää, että tuleekohan kukaan muu koskaan käyttämään tätä “marginaalisivusto”-käsitettä. Minä kun olin vasta toinen henkilö, joka käytti sitä.
Itse olen ollut jo pitkään kiinnostunut näiden marginaalisivustojen ideasta. Sellaisten teko ei kuitenkaan oikein luonnistunut minulta, joten päätin tilata valmiin sivuston.
Ja tässäpä tämä: iPhone Plus SDK.
Tulevaisuudessa tulen luultavasti tilaamaan lisää näitä sivustoja. Kenties sitten, kun aloitan opiskeluni yliopistossa, en tarvitsekaan opintotukea (toiveajattelua).
Jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten näissä seikkailuissani tulee käymään. Heh.
Weezerin Youtubetähtivideota on vaahdottu viime aikoina paljon. Siitä tulikin mieleeni tämmöinen:
Aatoksia kärsii edelleen identiteettikriisistä. Syytän sitä siis laimeasta päivitystahdista.
Se sikseen. Nyt pieni tarina.
AdLibris nettikirjakauppa sai minusta vakituisen asiakkaan, kun aloin joskus muutama kuukausi sitten tilata sieltä koulukirjoja. Hinnat olivat halvat ja toimitus sopivan nopea.
Kun AdLibris joutui kerran lähettämään erään tilauksen kahdessa paketissa, jouduin maksamaan postikulut vain toisesta. Tämmöinen toiminto oli minulle uutta ja se ilahdutti kovasti. AdLibris oli mukava ja luotettava kauppa.
...Kunnes 4-7 arkipäivän lähetys venyi yli 8 arkipäivän lähetykseksi. Tilasin läjän kirjoja 30. päivä huhtikuuta ja paketti on tällä hetkellä vasta jossain Postin lajittelukeskuksessa.
Tämän kerran voisi ehkä antaa anteeksi, mutta… “Hohoi”. Kukas se sieltä huutelee?
Täällä aatteiden vihreässä laaksossa on ollut vähän hiljaista. Kesän alku on tehnyt tehtävänsä ja vienyt kaikki bloggaus- ja aivovoimat. Nettikin oli yhdessä vaiheessa viikon nips naps poikki, eikä odottamattoman nettikatkoksen aikana ole niin helppoa saada aikaiseksi asioita, kuin voisi luulla. Pitäisi kenties ostaa joku GTD (getting things done)-kirja.
Opiskelu on sentään lähtenyt kohtalaisen hyvin pyörimään. Pääsykokeissa vaadittava Sosiologia-kirja olisi ehkä voinut olla vähän oppikirjamaisempi (listoineen, kuvineen jne.), mutta eiköhän tämä jotenkin suju. Nyt varsinkin, kun sain puolen vuoden kamppailun jälkeen OP:n visa electronini toimimaan Paypalin kanssa, wuhuu, ja sain ostettua mainion Learn more, study less-e-kirjan.
Paypal kun on vihdoin käytössä, on sitä tullut kaikkea muutakin ostettua, nimittäin How to be a rockstar freelancer-e-kirja. Rahaa sijoitin myös erääseen projektiin, josta kerron sitten joskus, jos siitä projektista tulee tuottoisa. Ehkä kerron siitä joka tapauksessa. Sitten joskus siis.
Muistan, kun joskus lapsuusaikanani alkoi TV:ssä pyöriä South Park. Se oli sarja, jota lähes kaikki oman luokan koululaiset ainakin sanoivat katsovansa. Pitihän sitä siis itsekin saada katsoa. Ainoat ongelmat olivat esitysaika ja aikuisille suunnattu materiaali.
Vanhempien kanssa argumentointi ei auttanut (“kaikki kirosanat on sensuroitu”, “voisi ne jaksot nauhoittaakin”), ja sarjan seuraaminen jäi nopeasti siihen.
Freud sanoi, että psyykkiset ongelmat johtuvat varhaislapsuuden ongelmista. Kun löysin South Park Studiosin, tukahdettu South Park-fanipoikani pääsi jälleen vapaaksi. Eikä edes psykoanalyysia tarvittu.
South Park Studios on syntynyt siitä, kun South Parkin tekijät ovat päättäneet pistää kaikki South Parkin jaksot nettiin – hyvälaatuisina, mutta mainosten kera. Ainiin, ja ihan ilmaiseksi.
South Parkhan on jenkkianimaation kärkeä. Jos jonkinlaista räävitöntä huumorintajua löytyy, ei tätä sarjaa kannata missata.
Googlajat ovat kyselleet turistilta kummallisia. Ja turisti näytti, että on kohteliasta vastata. Ollaan siis kohteliaita:
“Kuntosali kenguru” – Voittaa tavallisen kengurun.
“Bändi herätyskellot” – Insenjööri+kello+rummut. Kuvittele.
“Ipsum laur” – Toiselta nimeltään fail. Tai major typo.
“Kielenkääntäjä koulu” – Telvetuloa, tänään opetellaan spilaali.
“Lanka unet” – Kapeamielisten märät unet.
“Miten herää herätyskelloon” – Kokeile bändi herätyskelloa.
“Se etiikka koulussa” – Se on sitä kun yrittää vältellä tupakanpoltosta kärähtämistä. Ja sitä kun ei kerro opettajille mitä tapahtui viime vappuna.
“Unet ja niiden se” – Ai Se? Uneksittuun murhaajapelleen auttaa kuules vain… bändi herätyskello?
Joku aika sitten Riku kummasteli sitä, kuinka blogin ja levyn voisi yhdistää. Aika omituinen ja varmaan syystäkin vaikea yhdistelmä sanon minä, mutta jotkut ovat varmaan pohtineet enemmänkin semmoisia yhdistelmiä kuin lehti ja blogi tai lehti ja nettisivusto.
Bongasin juuri Telkku.comin TV-lehden. Tuo omituisuus on siis lehti, joka on tungettu semmoisenaan nettiin, tehty ilmeisesti flashilla. Kuvittele käteesi tavallinen TV-lehti ja vilkaise vähän tuota telkun tekelettä, niin tiedät mistä minä hourailen.
Satyyristä on tehty lehtimäinen ulkoasun ja käyttöjärjestelmän muokkauksilla sekä vaiheittaisilla julkaisuilla (esim. satyyri 3 ilmestyy 23.11.) Wired:a voisi sanoa jo nettilehdeksi. Molemmat sivustot ovat tehneet ihan onnistuneita ja osittain omaperäisiäkin ratkaisuja. Telkku on mennyt vielä pidemmälle ja nähnyt vaivaa ehkä turhankin takia.
Sitä ei voi kiistää, etteikö telkun TV-lehti tuntuisi lehtimäiseltä, vaikka se onkin netissä ja se on ihan mukava yksityiskohta, mutta olisi se voitu tuottaa paremminkin. Eikä lehti semmoisenaan edes välttämättä sovi nettiin. Miksi ei? Sehän on ihan tutkittu juttu, etteivät netin käyttäjät oikein siedä tuommoisia tekstimöykkyjä, joita lehdissä tapaa vähäisine kappalejakoineen.
Entä se toteutus sitten? Se on ihan ymmärrettävää, että yhdelle ruudulle on ahdettu yksi kokonainen aukeama. Yksi sivu olisi pitempi korkeus- kuin leveyssuunnassa toisin kuin näyttö ja siihen olisi ehkä pitänyt sotkea sitten mukaan ruudun alas kelailua, kuten normaaleissa blogeissa ja sehän syö sitä lehtimäisyyttä pois.
Mutta nyt kun koko aukeama on läväytetty ruudulle, on tekstin fonttikokoa jouduttu pienentämään, jotta se näyttäisi ihan normaalilta tekstiltä normaalissa lehdessä. Tämmöisellä pienellä näytöllä se teksti on liiankin pientä (jos se näytön koko edes vaikuttaa tekstin kokoon).
Oli tuo telkun lehti sitten kuinka lehtimäinen tahansa, puuttuu siitä se kosketus, joka tuntuu tavallista lehteä pidellessä. Ja niin sen kuuluisi ollakin, lehdet täällä ruudun paremmalla puolella ja nettisivut siellä ruudun takana (tai ruudulla, miten sen nyt ottaa).
Liika on aina liikaa ja vähemmälläkin voisi päästä.
Mitä mieltä sinä olet?
Jotenkin minusta on tuntunut, että yllättävän harva käyttää Googlen mainiota iGooglea. Tässä pieni esittely siitä:
iGoogle on Googlen joku (pitkä) aika sitten julkistama sovellus. Lyhyesti sepustettuna se on muokattava Googlen aloitussivu, johon voi pistää suosikkisyötteitään, sekä joitain gadgettejä, eli härveleitä, eli gadgettejä.


Vaikka iGoogle on sivuna hiukan hitaampi kuin Google, on sen käytettävyys kuitenkin sitä tuttua Google-laatua. Omana aloitussivunaan iGoogle on lyömätön.
Ainiin, iGooglessa on myös Googlen mainio haku!
Käytätkö sinä iGooglea?
...ja kattila täynnä lehtii.
Tänään minä aloitan pitkän ja vaarallisen automatkan kohti Pohjois-Karjalaa, suurinpiirtein Joensuuhun, eli Lieksaan. Eli nyt on taas loman aika ja Aatoksia hiljenee muutaman päivän ajaksi, kun minä olen reissussa. Viimeistään ensi maanantaina pääsen kertomaan lomakuulumiseni tänne blogin puolelle. Sitä odotellessa, vietä sinäkin hyvä loma. Jos sinulla semmoinen nyt sattuu olemaan.
Voisi vielä sen mainita, että muutaman päivän takainen kirjoitukseni siitä suomalaisten salasanamurrosta saavutti parin päivän aikana enemmän kävijöitä kuin Aatoksia-blogin etusivu koskaan. Aatoksia sai olla pienen hetken blogispotin julkkis.
Sain juuri sähköpostin eräältä suomalaiselta yhteisöpalvelulta, jossa minulle annettiin linkki ladattavaan tiedostoon, jossa on esillä n. 78000 henkilön, lähinnä suomalaisten, salasanoja.
Suomalaisten ikiaikaiset viholliset, ruotsalaiset (ei nyt yleistetä mitään, syyllinen on ruotsalainen kräkkeriryhmä) (muokkaus: taitavat olla todennäköisesti kuitenkin suomalaisia) ovat kräkänneet kymmenien tuhansien suomalaisten salasanat ja pistäneet ne nettiin jakoon.
Oma salasana kannattaa vaihtaa kaikista paikoista, joissa sitä käyttää, jos se löytyy tuolta listalta.
Muiden salasanoja ei sitten kannata käyttää omiin pahoihin tarkoituksiinsa. Muista, että IP:si tallentuu aina kun kirjaudut jonkun toisen tunnuksilla.
Moni bloggaaja on varmaan kokenut hetkiä, jolloin uuden blogimerkinnän aihetta on lähes mahdotonta keksiä, eikä inspiraatiota tahdo löytyä juuri ollenkaan. Toisessa blogissani, Manga Fukushuussa olen huomannut, että se, mikä saa minut kirjoittamaan artikkelia ja se, minkä avulla teen parhaat artikkelini, on intohimo.
Jos otetaan nyt esimerkkinä tuo Manga Fukushuu, niin parhaat arvosteluni olen kirjoittanut sarjoista, joista todella pidän tai todella inhoan, jolloin voin niitä intohimoisesti kehua tai haukkua. Aiheesta, jolla on suurta merkitystä itselleen, on kaikkein helpoin kirjoittaa.
Tämä tuskin oli mikään uusi asia kenellekään, mutta tätä asiaa on hyvä ajatella enemmänkin, jotta kykenisi tietoisesti valitsemaan/keksimään sellaisia aiheita, joita kohtaan tuntee intohimoa.
Minun piti myös kirjoittaa bloggaamiseen liittyvä neuvo voidakseni osallistua erääseen blogikilpailuun...
Taiteellisesti lahjakkaille ja kenties myös lahjattomille voisi ehkä suositella Sketchcastia, jonka avulla voi raapustella hiirellä omia teoksiaan.
Minä olen osa niitä taiteellisesti lahjattomia. Tuo ei muuten ole minun omakuvani.
Tässä pari mielenkiintoista sivustoa:
Satyyri on suht. epäsäännöllisesti ilmestyvä verkkojulkaisu, joka käsittelee kulttuuria. Satyyri on hiukan lehtien kaltainen media, sillä se päivittyy suurina “artikkelipaketteina” kausittain. Sivustolla julkaistavat artikkelit ovat ihan mielenkiintoista luettavaa ja käsittelevät mm. vasta julkaistuja kirjoja – suosittuja ja vähemmän suosittuja – sekä animea ja mangaa (nyt jo kuopattu animea ja mangaa käsittelevä sivusto Lockheart sulautui Satyyriin). Aikoinaan satyyri aloitti kuiskaaja-nimen alla ja nykyään satyyristä löytyy kaksi julkaisua. Kolmas tulee 14.10.
Minä jo ehdin luulla, että tämä projekti olisi jo jäänyt unohduksiin, mutta ei: Filosofia.fi avattiin muutama päivä sitten. Omien sanojensa mukaan sivusto on suomalainen filosofinen internet-portaali. Sivustolla on mm. ihan kiinnostava blogi, sekä laaja klassikkokirjasto, jossa voi lukea suosikkifilosofiensa tekstejä alkuperäiskielellä. Pitkien tekstien lukeminen ei tosin ole välttämättä ihan mielekästä hommaa tietokoneen ruudulta. Sivustolla on tietoa myös suomalaisesta filosofiasta ja kattava linkkivalikoima. Foorumi on valitettavasti vielä kesken.
Tämmöinen testi:
Ei mitenkään yllättävä tulos. Blogosfääri(tai mitenkä se nyt kirjoitetaankaan?) on kiinnostava ja addiktoiva paikka.
Yhtenä päivänä netissä harhaillessa tuli vastaan tämmöinen. Tuli nyt väsyneenä mieleen, että väsyneenä bloggaamisesta voisikin kirjoittaa.
Vähän samoilla linjoilla olen tuon blogimerkinnän kanssa: Nykyajan “netti-ihminen”, joka käy töissä tai koulua ja liikkuu vielä turhan vähän on yleensä tavallisena arkipäivänä hyvin väsynyt. Välillä tuntuu, ettei jaksaisi tehdä mitään. Mikä siihen sitten auttaa?
Kun minä olen väsynyt ja pitäisi blogata pitkästä aikaa, niin yleensä siihen auttaa se, että tekee jotain “kevyttä” puuhaa, josta itse pitää(esim. katsoo animea, youtube-videoita, jne.). Pahimmassa väsymyksessä kannattaa pitää taukoa tietokoneelta(ei siinä paljon epäelämää mene hukkaan) ja mielellään käydä pienellä happihyppelyllä ulkona. Pieni liikkuminen(myös sisällä) auttaa lähes aina.
Väsyneenä on yleensä myös inspiraatio ja jutunaihekin hakusessa. Sitä varten kannattaa miettiä vähän valmiiksi sopivia aiheita ja mahdollisuuden mukaan kirjoittaa niitä muistiin. Myös muiden blogien tai ylipäätänsäkin netin selailu jutunaiheet mielessään voi tuottaa tuloksia. Sitten on vielä tämä härveli, josta minä tosin en oikein välitä.
Siinäpä olikin kaikki, mitä nyt väsyneestä mielestäni sain ulos kaivettua.
Myin eilen vanhan moponi ja nyt on jälleen rahaa millä mällätä. Täytyy kuitenkin sanoa, että on se kaupankäynti armotonta puuhaa. Kokemattomana myyjänä tulin laskeneeksi hintaa ehkä vähän turhankin alas. Ostaja kun keksi olemattomia vikoja mopooni ja minun ooli hiukan vaikea perustella niitä olemattomiksi vioiksi, kun niiden väitteiden todistaminen vääriksi ei ihan aina noin “suoralta kädeltä” käy.
Nooh, tuli sitä rahaa kuitenkin ihan mukavasti. Ensi kevään abiristeilylle pitää ainakin säästää ja on minulla muitakin menoja.
Nyt voin sanoa, että Manga Fukushuu on “maksanut itsensä takaisin”, sillä eräs kustantaja lähetti eräästä mangaan liittyvästä kirjasta arvostelukappaleen. Oli siinä ihmettelemistä, kun minulta kysytään, että haluanko 30€:n arvoisen kirjan arvosteltavaksi blogiini, joka on kuitenkin vain vähän yli kuukauden vanha. Noh, mikäs tässä: Minä saan kiinnostavaa luettavaa, sekä lisää artikkelinaihetta Manga Fukushuuhun ja kustantaja saa mahdollisesti lisää ostajia kirjalleen. Niin sen kai pitääkin toimia.
Pistin myös vanhat blogimerkinnät kategorioihin ja annoin niille tageja, oli siinä hommaa. Hiukan huolimatonkin saatoin olla.
Viime päivinä olen seikkaillut internetissä semmoisen aiheen kanssa, kuin ‘rahan ansaitseminen internetissä’.
Kaikki alkoi, kun eräs nettituttava kertoi minulle Yuwiesta, myspacen tapaisesta palvelusta, josta voi ansaita rahaa. Liityttyäni sinne rahanahneus iski. Yuwien jälkeen taisin kokeilla aglocoa, jossa voi sivuston mukaan tienata rahaa surffaamalla nettiä ihan normaalisti. Sivustolta piti ladata ohjelma, jota pitää pitää koko ajan päällä, kovin hyvältä se ei näyttänyt. Agloco ei maksa kuin korkeintaan 5 tunnin “surffailusta” ja koko agloco alkoi epäilyttämään, kun huomasin, että aglocosta ei löytynyt mitään tietoja siitä, miten he aikovat maksaa minulle. Agloco sai jäädä siihen.
Seuraavaksi oli vuorossa Senserely Yours, jossa rahaa pitäisi saada kirjoittamalla kaikkien käyttäjien yhteiseen blogiin. Turhauduin nopeasti, kun tajusin, etten jaksaisi aktivoitua siellä ja alkaa ansaitsemaan kunnolla ja että saisin täten vain pieniä summia, joten sekin kokeilu sai jäädä siihen.
Muitakin sivustoja, jotka lupailivat helppoa rahaa, löytyi, mutta tämä rahanahneus ehti jo hellittää aika paljon. Yuwien tulevaisuuden suhteen päätän sitten, kun saan tietää, kuinka paljon sieltä tosiaan voi ansaita minun aktiivisuudellani(heh heh).
Lukion viimeisellä luokalla kun olen, niin ylioppilaskirjoitukset alkavat väijyä tuolla selän takana. Nyt syksyllä kirjoitan filosofian. Tehostaakseni opiskelujani päätin perustaa tämän blogin: Manabu.
Idea on melko simppeli: Ihminen oppii paremmin, kun hän opettaa itse. Manabussa siis pyrin opettamaan kävijöitä(jos heitä on) opiskelemissani aineissa. Manabu löytyy myös blogilistalta.
Ja yksi juttu vielä. Aatoksia ei vieläkään päivity blogilistalla, syyttävää sormea siis tuskin kannattaa osoittaa blogilistaa päin, kun kerran poistin ja lisäsin tämän blogin uudestaan sinne, vaan vika taitaa olla siellä toisessa päässä, eli palveluntarjoajalla. Luulisin. Ei nyt vielä aleta rovioita sytyttelemään. Muista, että Aatoksia-blogilla on myös RSS-syöte, sitäkin voi nimittäin seurailla blogilistan päivityksien sijasta.
Nyt on näköjään blog day ja pitäisi esitellä viisi uutta blogia. Koska kaikki minun blogilistan suosikeissa olevat blogit ovat useimmille lukijoilleni tuttuja, niin esittelen viisi satunnaista(no, melkein satunnaista, en minä ihan kaikkea viitsi linkittää) blogia:
Aatoksia-blogilla on ollut suhteellisen paljon ongelmia blogilistan kanssa. Aluksi huomasin, että en voi muokata blogin tietoja listalla, blogilistan ylläpitäjä, eikä palveluntarjoajani voineet asialle mitään. Viime aikoina Aatoksia ei ole päivittynyt jostain syystä blogilistalla. Siihenkään en keksinyt parempaa ratkaisua, kuin blogin poistaminen blogilistalta. Mutta ei hätää, pistin tämän uudestaan listalle. Joten, vanhan lukijat, siitä vaan pistämään uudestaan suosikiksi. Siis, jos vain haluatte. Nyt pistin RSS-syötteen osoitteen seurattavan tiedoston kohdalle, joten päivitysongelmiakaan ei pitäisi olla jatkossa.
Yuwie on sivusto, josta sain kuulla tänään ensimmäisen kerran. Se on kuin myspace, eli yhteisö, mutta yuwiellapa voi ansaita rahaa. Jos olen ymmärtänyt oikein(en ole vielä itsekään niin paljon perehtynyt), niin omalle sivulle tulleista kävijöistä saa rahaa ja varmaan myös, jos kutsuu uusia kävijöitä, jotka rekisteröityvät palveluun. Joten, painapa tätä linkkiä ja tue minua rekisteröitymällä, voit itsekin alkaa ansaitsemaan.
Joku aika sitten avautui sivusto nimeltä Citizendium (The citizens’ compendium, kansalaisen tietopaketti). Kyseessä on erään wikipedian perustajan projekti, joka pyrkii tarjoamaan luotettavampaa tietoa kuin wikipedia(ja syrjäyttämään wikipedian suosittuna tietolähteenä, sanoo sivuston perustaja). Miten se eroaa wikipediasta? Citizendiumissa ei sallita nimettömiä kirjoittajia ja kaikki artikkelit päätyvät asiantuntijoiden tarkastukseen.
Citizendium kuulostaa ideana ihan mielenkiintoiselta, mutta pystyykö se todella ylittämään wikipedian? Vielä sivustolla ei ole kovin paljon artikkeleita, eikä niiden kirjoittamistahti välttämättä kovin suureksi kasva suhteellisen kovien vaatimusten takia. Tulevaisuudessa sivusto tulee kuitenkin luultavasti tarjoamaan tietoa monestakin hyödyllisestä aiheesta ja monille siitä saattaa tulla se paikka, josta ensin kannattaa etsiä tietoa juuri sen tiedon luotettavuuden takia. Minun on kuitenkin vaikea uskoa, että Citizendiumiin tulisi joskus enemmän tietoa kuin wikipediaan(ellei wikipedia kuole tai jotain muuta vastaavaa), joten wikipedian valta-asema säilyy luultavasti vielä pitkään.
Toivotan kuitenkin kaikkea onnekasta Citizendiumille. Tätä projektia kannattaa pitää silmällä.
Lorem ipsum on monille tuttu tekstinpätkä, jota käytetään mm. websivujen suunnittelussa mallitekstinä.
Tässä muutama kiinnostava fakta aiheesta:
Lähteet: Englanninkielinen ja suomenkielinen wikipedia.
Aatoksia ei ole päivittynyt blogilistalla parin viime artikkelin julkaisun jälkeen. Ongelmaa selvitellään. Hitaasti mutta varmasti.
Manga Fukushuu, eli aloittamani mangaan keskittyvä sivusto on lähtenyt yllättävän hyvin käyntiin. Jo toisena päivänään se keräsi google analyticsin mukaan 24 uniikkia kävijää ja sama määrä kolmantena päivänä. Arvostelujen kirjoittaminen on yllättävän mukavaa hommaa, toivottavasti harjoitus vähän teräistäisi taitojani sillä osa-alueella. Ja jottei tämä menisi ihan Manga Fukushuu-aiheiseksi blogiksi, vaihdettakoon aihetta…
Koulusta on jo viikko takanapäin ja jo väsyttää kovasti. Lukion ensimmäisellä luokalla lukujärjestystä katsellessa sitä luuli, että “kyllä tämä lukio sitten seuraavina vuosina helpottuu, kun saadaan näitä kursseja alta pois”. Toisin kävi. Toinen vuosi sai minut väsymään pahemman kerran, vaikka untakin tuli yleensä 7-9 tuntia yössä. “Kolmas vuosi on varmaan sitten tosi helppo!” Kolmas vuosi on entistä pahempi, kun niitä lukujärjestyksiä jälleen katsoo. Jottei tämä merkintä paisuisi turhan pitkäksi, voisin vaikka jatkaa tästä aiheesta huomennakin. Tai ylihuomenna. Katsotaan nyt. Manga Fukushuu(ja manga!) vie suht. paljon aikaa.
Manga Fukushuu on vasta avaamani mangaan, eli japanilaiseen sarjakuvaan keskittyvä sivusto. Sivustolla olisi tarkoitus julkaista arvosteluja, uutisia, sekä artikkeleita mangaan liittyen. Ulkoasusta ja toteutuksesta vastaa loistavasti suoriutunut Petri Ikonen, joka on varmasti monelle tuttu heppu. Kiitetäänpä häntä vielä tässäkin.
Tässä vain muutama nettisarjakuva, joita seuraan. Osa varmasti tuttuja. Jokainen on takuuhauska.
Sosiaalisesti rajoittuneet – Suomalainen sarjakuva nörttien elämästä.
Dilbert – Jokaiselle varmaan melko tuttu nörttiheppu. Joka päivä uusi sarjakuva.
Pearls Before Swine – Vähemmän tuttu, mutta vähintään yhtä hauska kuin Dilbert. PBS tarjoaa persoonallisia eläimiä. Uusi sarjakuva ilmestyy joka päivä.
The Perry Bible Fellowship – Omaperäinen sarjakuva, monenlaisia tarinoita. Ilmestyy vain kerran viikossa, joten ne voi lukea vaikka kaikki kerralla läpi.
UG Madness – MtG-korttipeliin perustuva sarjakuva. En suosittele aiheesta tietämättömille. MtG-pelaajille kuitenkin seuraamisen arvoinen sarja. Ilmestyy pari kertaa viikossa.
Siinä olikin kaikki. Sarjakuva on aina hyvä tylsiin hetkiin.
Go on vanha kiinalainen lautapeli, jossa käytetään pelilautaa, jossa on ruutuja 20*20, sekä mustia ja valkoisia “kiviä”. Toinen osapuoli käyttää pelatessa valkoisia ja toinen mustia. Peli aloitetaan lauta tyhjänä ja musta saa yleensä aloittaa. Kiviä ei pistetä laudan ruutuihin, vaan niiden rajojen risteämäkohtiin(katso kuva alla). Pelissä on tarkoitus saada itselleen mahdollisimman paljon aluetta, jossa vastustajan kivien ei ole mahdollista selvitä. Pelissä on mahdollista syödä vastustajan kiviä piirittämällä ne niin, että niillä ei ole vapaata tilaa.
Gota on mukava pelata ja ehkä hiukan shakin tapainen, samanlaista aivotyötä se aiheuttaa. Gota voi pelata netissä mm. KGS:ssä
Suosittelen.
Ja ei hätää, Aatoksia jatkaa vielä toimiintansa, vaikka nyt on tämä päivitysvauhti ollut aikalailla hidasta. Myös aloittamani jatkotarina tulee vielä jatkumaan.
Koeviikko on meneillään koulussa ja huonoja numeroita on luvassa. Ainakin matikanopettaja on kuulemma vähän kironnut meidän luokan kokeita. Tänään taas oli ruotsin koe… Siitä ei sen enempää. Ruotsia vain… Ei voi osata. Niin. Wanhojen tanssit lähestyvät nopeasti. Melko hyvin sujuupi.
Blogilista on luullut pitkän aikaa näitä blogimerkintöjäni haamupäivityksiksi(päivityksiä blogisivulla jostain muusta syystä kuin blogimerkinnöistä, esim. linkkiruletti), eikä ole siis laskenut tätä päivitetyksi moneen päivään. Vikaa olen yrittänyt korjata muokkaamalla blogin tietoja, mutta jostain syystä se ei onnistu. Blogilista valittaa, että osoite ei toimi. Ylläpidon kanssa ollaan mietitty asiaa ja vika kuulemma saattaa olla mm. nimipalvelimissa.
Uudet kuulokkeet pitäisi hommata mp3-soittimeen.
Tässäpä tätä elämää. Tylsä on elämäni, mutta ajattelinpa välillä tästäkin vähän kirjoittaa.
Otsikosta tuli vähän mälsä, ei voi mitään.