Tänään se kauan odotettu kirjalähetys sitten saapui. (Millainen ihminen odottaa innolla kirjoja…?)
Kirjojen saapumisen kunniaksi kerron vähän kirjoista, joita on tullut viime aikoina ostettua:
Ehdinkin jo mainita Scott H. Youngin Learn More, Study Less -e-kirjan sekä Cyan ja Collis Ta’eedin How To Be a Rockstar Freelancerin, joka on myöskin e-kirja. Ensinnä mainittu on opiskeluopus. Tyytyväinen asiakas olen, kirjassa on hyvä läjä käytännönläheisiä tekniikoita.
Jälkimmäinen e-kirja kertoo freelanceriuudesta (Tai mitenkä se nyt taivutetaankaan? Ei ainakaan noin.) Kokonaan en ole kirjaa ehtinyt lukea, mutta paljon sitä on ainakin kehuttu.
Vähän aikaa sitten sain luettua Seth Godinin Purple Cow’n. Kirja on markkinoijille suunnattu opus merkittävistä tuotteista ja niiden tekemisestä. Kirjailijan omin sanoin (suurinpiirtein): “This book is about the what, why and how of the purple cow”.
Oli pakko pistää siteeraus, kun se noin hyvin rimmasi.
Tänään saamassani kirjalähetyksessä oli mukana toinen herra Seth Godinin kirja: Unleashing the Ideavirus, jossa Godin väittää, että markkinointi on parhaimmillaan silloin, kun ihmiset levittävät tietoisuutta tuotteesta muille ihmisille. Niinkuin suusta suuhun.
Kirjalähetyksessä tuli mukana myös Darren Rowsen ja Chris Garretin ProBlogger-kirja. Se on melko kattava opus bloggaamisesta ja rahan ansaitsemisesta bloggaamalla. En odota oppivani paljon uutta siitä, mutta ainakin kaikki tarpeellinen tieto on koottu yksiin kansiin.
Muutama päivä sitten tein pari uutta e-kirja-ostosta. Koneen syövereissä lojuu nyt Leo Babautan Zen to Done ja Joel Commin AdSense Secrets 4.0. Zen to Done yrittää opettaa, miten saada asioita aikaiseksi. Pääteemana on simppeliys. AdSense Secrets 4.0. taas valottaa tietoa AdSensestä: miten maksimoit AdSense-tulosi yms.
E-kirja-ostokset ovat nyt olleet varsin kannattavia, kun dollari on niin alhainen verrattuna euroon. E-kirjat kun eivät dollareissakaan maksa yleensä kovin paljon.
Sitten ei pidä tietenkään unohtaa ihanaista pääsykoekirjaani (Kimmo Saariston ja Kimmo Jokisen Sosiologia), eikä lukuisia mangapokkareita.
Ja jos otetaan vielä huomioon muutkin luettavat, kuin kirjat, niin onhan sitä tullut paljon blogejakin luettua. Syötteitä on tällä hetkellä tilauksessa 83 kpl, joista ainakin yli 50 on aktiivisia blogeja.
Juu, kyllä minä tykkään lukemisesta.
Aatoksia kärsii edelleen identiteettikriisistä. Syytän sitä siis laimeasta päivitystahdista.
Se sikseen. Nyt pieni tarina.
AdLibris nettikirjakauppa sai minusta vakituisen asiakkaan, kun aloin joskus muutama kuukausi sitten tilata sieltä koulukirjoja. Hinnat olivat halvat ja toimitus sopivan nopea.
Kun AdLibris joutui kerran lähettämään erään tilauksen kahdessa paketissa, jouduin maksamaan postikulut vain toisesta. Tämmöinen toiminto oli minulle uutta ja se ilahdutti kovasti. AdLibris oli mukava ja luotettava kauppa.
...Kunnes 4-7 arkipäivän lähetys venyi yli 8 arkipäivän lähetykseksi. Tilasin läjän kirjoja 30. päivä huhtikuuta ja paketti on tällä hetkellä vasta jossain Postin lajittelukeskuksessa.
Tämän kerran voisi ehkä antaa anteeksi, mutta… “Hohoi”. Kukas se sieltä huutelee?
Luonnonlaki sanoo, että kaikilla tarinoilla täytyy olla huono alku. Tai niin se ainakin tuntuu sanovan. Joko tarinoiden alut ovat tylsän tavanomaisia tai outoja ja etäännyttäviä.
Yksi tarina alkaa ilmataistelulla. Mahtavaa. Toisen alussa on kaupunkia uhkaava pahis ja sankari. Riemuitkaamme. Ja silti molemmat tarinat ovat keskivertoa reilusti parempia.
Muutenkin tarinoiden taso on vähän niin ja näin. Kirjakauppojen hyllyiltäkin löytyy kaikenmoista roskaa. Takakansissa sanotaan, että tämä kirjailija on todella suosittu ja voittanut palkinnot X, Y ja Z. Sitten kirja kertoo maagista, joka lähtee noidantapporetkelle pelastaakseen kotimaansa. Mikä luovuuden huippu.
Onneksi tuo oli lahjakirja. Toisaalta eivätkö ihmiset voisi vähän miettiä, mitä he antavat lahjaksi? Vai onko tämä taas niitä makukysymyksiä? Murrh.
Jos kirjailijoiden pitää kirjoittaa sata sivua saadakseen yhden hyvä sivun aikaiseksi, niin sama pätee kyllä tarinoihinkin: Sadan tarinan joukossa on tasan yksi hyvä. Onneksi täällä informaatioyhteiskunnassa ne hyvät tarinat on suht. helppo löytää. Silti pitää niitä lahjakirjoja kohdata…
Huomaa aikaisemmin tänä päivänä kirjoittamani juttu NaNoWriMo-projektista.
Täällä voit lukea tuon projektini prologin. Kirja on saanut myös nimen: “Taem”, joka on yksinkertaisesti kirjan päähenkilön nimi.
Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan. Nyt siihen olisi periaatteessa mahdollisuus, kun NaNoWriMo, eli kansainvälinen kirjoituskuukausi on alkanut. Tarkoitus olisi kirjoittaa kuukaudessa 175-sivuinen/50 000-sanainen kirja. Huhhuh.
En usko, että onnistun tuossa tavoitteessa. Haluan jättää aikaa omille tekemisillenikin. Tämä haaste kuitenkin tarjosi alkusysäyksen kirjoitusunelmalleni, jota olen ennenkin yrittänyt toteuttaa, tosin laihoin tuloksin. Nyt minulla on kirjan prologi valmiina.
Toistaiseksi nimeämätön kirjani on fantasiakirja, joka kertoo Taem-nimisestä miehestä. Hän herää keskellä vilkasta fantasiakaupunkia ilman minkäänlaista muistikuvaa mistään. Hän on varma vain yhdestä asiasta: hän on Jumalan poika.
Pyrin tästä kirjasta tekemään hiukan Terry Pratchett-tyylisen huumorifantasiakirjan. Alku vaikuttaa ainakin minun silmissäni ihan lupaavalta. Katsotaan nyt mitä tästä tulee.
Myin eilen vanhan moponi ja nyt on jälleen rahaa millä mällätä. Täytyy kuitenkin sanoa, että on se kaupankäynti armotonta puuhaa. Kokemattomana myyjänä tulin laskeneeksi hintaa ehkä vähän turhankin alas. Ostaja kun keksi olemattomia vikoja mopooni ja minun ooli hiukan vaikea perustella niitä olemattomiksi vioiksi, kun niiden väitteiden todistaminen vääriksi ei ihan aina noin “suoralta kädeltä” käy.
Nooh, tuli sitä rahaa kuitenkin ihan mukavasti. Ensi kevään abiristeilylle pitää ainakin säästää ja on minulla muitakin menoja.
Nyt voin sanoa, että Manga Fukushuu on “maksanut itsensä takaisin”, sillä eräs kustantaja lähetti eräästä mangaan liittyvästä kirjasta arvostelukappaleen. Oli siinä ihmettelemistä, kun minulta kysytään, että haluanko 30€:n arvoisen kirjan arvosteltavaksi blogiini, joka on kuitenkin vain vähän yli kuukauden vanha. Noh, mikäs tässä: Minä saan kiinnostavaa luettavaa, sekä lisää artikkelinaihetta Manga Fukushuuhun ja kustantaja saa mahdollisesti lisää ostajia kirjalleen. Niin sen kai pitääkin toimia.
Pistin myös vanhat blogimerkinnät kategorioihin ja annoin niille tageja, oli siinä hommaa. Hiukan huolimatonkin saatoin olla.
Suomalaisuutta hyvin kuvaavasta kirjallisuudesta tunnetun Arto Paasilinnan uusin teos, Kylmät hermot, kuuma veri, ilmestyi viime vuonna. Vaikka aihe on vähän erilainen kuin muissa viime vuosina ilmestyineissä Paasilinnan kirjoissa, niin se on silti tuttua Paasilinnan tyyliä, täynnä sisukkaita hahmoja ja erikoisia tapahtumia.
Vuonna 1972 ilmestyi Paasilinnan ensimmäinen kirja, Operaatio Finlandia ja siitä lähtien on kirjoja ilmestynyt melkein joka vuosi, yli 30 kappaletta. Vaikka kirjojen taso ei ole pitkään aikaan ollut entisellään, ovat ne silti viihdyttävää luettavaa ja kepeitä ja ohuita kun ovat, ne sopivat lähes jokaiselle. Huumoria niissä on ja hymyilyä ne useasti aiheuttavat.