Paremman sisällön puutteessa näytän nyt pari videota, jotka ovat osa paria videosarjaa:
Kiroileva siili saa väistyä Angry Video Game Nerdin tieltä. Toisin kuin siili, vihainen videonörtti arvostelee vanhoja nintendo kasibittiselle ym. vanhoille pelikonsoleille julkaistuja pelejä.
Tämmöisen nintendon parissa kasvaneen nuorukaisen sydäntä lämmittää vanhat kunnon retromariot ja -Zeldat. Vaan ei Zeldasta, eikä edes Mariosta, ole kyse video game nerdin arvosteluissa. Äsken vertasin häntä kirjoilevaan siiliin, eikä se vertaus ollut lottokoneesta vedetty, vaan pelinörttikin kiroaa, nimittäin huonojen pelien parissa.
Koskaan eivät peliarvostelut ole olleet näin hauskoja. Katso vaikka tämä Top Gun-pelin arvostelu (Varo, rumaa kielen käyttöä!):
Muutama viikko sitten törmäsin lyhytelokuvantekijä Nic Askew’n monday9am-blogiin. Ensimmäinen filmi, jonka katsoin oli Seth Godinin “tähdittämä” Curiosity-niminen pätkä. Godinin tietäneenä kiinnostuin tästä filmistäkin, eikä se sitä kiinnostusta pettänyt. Vaikuttava filmi se oli kaiken kaikkiaan:
Nyt monday9am on ilmeisesti muutaman viikon tauolla Askew’n erään toisen projektin takia, mutta suosittelen blogia silti. Hienosti toteutettuja, elämänmakuisia tarinoita tarjolla. Kaiken lisäksi ne voivat olla jopa opettavaisia.
Monia pelejä on mahtunut elämääni ja moni niistä on jäänyt mieleenkin tunnelmansa, pelattavuutensa tai muun ansionsa ansiosta. Tässä niistä muutama:
Muutettuani nykyiseen asuinpaikkaani, sain tutustua tietokoneisiin hiukan lähemmin. Siihen aikaan, eli n. 10 vuotta sitten, tietokoneet kiinnostivat lähinnä pelien takia. Yksi niistä peleistä oli Steel Panthers, legendaarinen toiseen maailmansotaan sijoittuva peli, joka oli ehkä vähän turhan monimutkainen minun ikäiselleni.
Toinen sotastrategiapeli, joka on jäänyt hyvin mieleen oli Red Alert, jota tuli pelattua todella paljon siihen aikaan. Sen scenarionmuokkausmahdollisuudet tuntuivat lähes rajattomilta ja karttatyökalu oli unelmien täyttymys, jonka avulla pääsi toteuttamaan kaikenmoisia ideoita. Tätä peliä muistelen hartaudella.
Kolmas merkittävä tietokonepeli oli Broken Sword II, pelimaailmaani mullistanut seikkailupeli. Jo siihen aikaan minua harmitti se, etten päässyt pelaamaan pelin ensimmäistä osaa, joka olisi varmasti antanut vähän enemään taustaa kiinnostaville hahmoille. Pelin piirrosmaiset grafiikat olivat mielestäni häkellyttävää katsottavaa ja pelin ongelmat olivat juuri sopivan vaikeita minun ikäiselleni pojalle. Tarinakin oli jännittävä. Kokonaisuudessaan se oli siis oikein nautittava kokemus. Vieläkin vereni välillä vetää seikkailupelien puoleen, vaikken niitä ole hirveästi viime aikoina pelannutkaan.
Monia pelejä on mahtunut elämääni ja moni niistä on jäänyt mieleenkin tunnelmansa, pelattavuutensa tai muun ansionsa ansiosta. Tässä niistä muutama:
Joskus lapsuudenaikanani isosiskoni omisti tietokoneen, joka oli minulle ihan omituinen kapistus. Mitä hyötyä siitä muka on? No, sillä pystyi tietenkin pelaamaan! Siskoni tutustutti minut siinä oleviin pariin peliin. Toinen niistä oli Pong. Aivan, legendaarinen pong ja turhaan se ei ole maineensa veroinen. Minulle ainakin se tarjosi monituisia huvittavia hetkiä.
Ollessani vielä ala-asteella porvoolaisessa pienessä koulussa, jossa oli vain kaksi ensimmäistä luokkaa, olin erään vapaa-ajan kerhon jäsen. Se oli koululaisille tarkoitettu vapaa-ajan kerho, jossa minulle annettiin kerhokortti, johon nimeni oli kirjoitettu väärin. Kerhossa oli paljon tekemistä, kuten pelaaminen: Siellä oli nimittäin vanha segan konsoli, jossa oli ainakin yksi hyvä peli, nimittäin Street Fighter II, joka oli oikein viihdyttävä tappelupeli.
Tätä kolmattakaan legendaarista peliä(tai oikeastaan pelejä) en omistanut, mutta pelasin sitä paljon ystävieni luona lapsuudenaikanani nintendolla. Se peli kertoi pienestä, sinisestä androidista, eli Mega Manistä. Vaikea peli se oli siihen aikaan, enkä tainnut kertaakaan päästä sitä läpi. Monet viihdyttävät tunnit se kuitenkin tarjosi.
Jatkan tätä pelimuistelua ehkä tulevaisuudessa. Niitä pelejä kun on niin paljon.
Tylsään hetkeen ja epä-sudokumaista aivopähkinää kaipaavalle voin suositella Einsteinin arvoitusta.
Kyseessä on eräänlainen peli, jossa pitää selvittää, kuka arvoituksessa esiintyvästä naapurustosta omistaa kalan. Saattaa kuulostaa omituiselta, mutta kun sitä ideaa ja arvoituksen sääntöjä päässään pyörittelee, niin tulostakin saattaa tulla. Einsteinin, joka on näköjään tämän arvoituksen laatinut, mukaan vain 2% ihmisistä pystyy tämän ratkaisemaan, joka on aikamoinen väite. Tosin, minullakin on tuo arvoitus vielä kesken. Arvoitusta ratkaistaessa kuluu kuitenkin muutamakin mukava tuokio.
Ja arvoituksista puheen ollen, Sony PSP:n Puzzle Quest on yllättävän mainio peli. Saa minunkin kaltaiseni puzzleja inhoavan pelaajan pelaamaan bejeweledin kaltaista palikoiden siirtelyä, kuitenkin rpg:n muodossa.
Ilmaisen sanakirjan mukaan puzzle tarkoittaa arvoitusta, palapeliä tai pulmaa, vaikka eivät ne ole kovin sopivasti kuvaavia sanoja joka tilanteeseen. Puzzle siis oli tässä artikkelissa vain puzzle.
Mario pomppii yli putkien ja päälle sienien. Konnat piiloutuvat kilpiensä suojiin, kun Mario kasvaa ja alkaa heittelemään tulta. Kohta pääkonnakin tippuu lattian läpi. Prinsessa Peach on jälleen turvassa.
Kiirettä on pitänyt, kun Sony PSP:täni olen säätänyt. Pari viikkoa sitten tuli mahdollisuus pistää siihen kotitekoisia pelejä ja ohjelmia, kuten erilaisia Mario-versioita. Siihen tosin tarvittiin eräs peli, joka löytyi postilaatikosta torstaina. Myös uuden pelin kimpussa olen peuhannut. Siksi siis tämä muutaman päivän tauko…
Viikonloppu on pian ohi, mutta mukavaa on jälleen ollut. Puolen päivän aikaan alkaa jo nälkä tuntua vatsassa ja siihen sitä sitten herää. Unisena hieroo silmiä ja näkee kissan jalkopäässä nukkumassa. Vielä voisi lojua muutaman minuutin sängyssä ja se muutama minuutti venyykin tunniksi. Kissa on vaihtanut sänkyä, kun pyöriskelyni sitä häiritsi. Missään ei saa rauhassa nukkua…
Aamupalan eteen voi jälleen nähdä vähän vaivaakin, kun on aikaa. Vähän leipää pöydälle ja jääkaapista mukaan kaikkea hyvää. Teevesi kiehumaan ja hunaja jo valmiiksi teekupin vierelle. Mikäs sen makoisampaa. Tällä aamupalalla selviää päivälliseen asti.
Päivä kuluu lukiessa, pelaillessa ja läksyjä tehdessä. Välillä käydään kuntosalilla ja sitten onkin jo ruoka-aika. Nälkä sitä onkin jo ja ruoka maittaa. Illalla vähän koneella irkkaillaan ja luetaan mangaa. Sitten taas petiin. Huomenna onkin jo aikainen herätys ja kaikki on toisin. Onneksi silloin on jo perjantain aaton aaton aaton aatto. Viikonloppuun ei ole enää pitkä aika!
