Luonnonlaki sanoo, että kaikilla tarinoilla täytyy olla huono alku. Tai niin se ainakin tuntuu sanovan. Joko tarinoiden alut ovat tylsän tavanomaisia tai outoja ja etäännyttäviä.
Yksi tarina alkaa ilmataistelulla. Mahtavaa. Toisen alussa on kaupunkia uhkaava pahis ja sankari. Riemuitkaamme. Ja silti molemmat tarinat ovat keskivertoa reilusti parempia.
Muutenkin tarinoiden taso on vähän niin ja näin. Kirjakauppojen hyllyiltäkin löytyy kaikenmoista roskaa. Takakansissa sanotaan, että tämä kirjailija on todella suosittu ja voittanut palkinnot X, Y ja Z. Sitten kirja kertoo maagista, joka lähtee noidantapporetkelle pelastaakseen kotimaansa. Mikä luovuuden huippu.
Onneksi tuo oli lahjakirja. Toisaalta eivätkö ihmiset voisi vähän miettiä, mitä he antavat lahjaksi? Vai onko tämä taas niitä makukysymyksiä? Murrh.
Jos kirjailijoiden pitää kirjoittaa sata sivua saadakseen yhden hyvä sivun aikaiseksi, niin sama pätee kyllä tarinoihinkin: Sadan tarinan joukossa on tasan yksi hyvä. Onneksi täällä informaatioyhteiskunnassa ne hyvät tarinat on suht. helppo löytää. Silti pitää niitä lahjakirjoja kohdata…