Suurin osa ihmisistä on konservatisteja. He äänestävät aina samat naamat ja samat puolueet eduskuntaan, heidän elämänsä on yhtä isoa rutiinia.
Mutta konservatistisuus taitaa ollakin aika luonnollista. Tai ainakin meidän ympäristö kannustaa siihen tehokkaasti.
Se on niin helppoa valita se turvallisin reitti, ajattelematta suuremmin muita vaihtoehtoja. Vaan turvallinen ei ole koskaan turvallista, varsinkaan jos tavoitteet ovat korkealla. Kilpikonna ei koskaan saavuta jänistä, jos se ei tee jotain tavanomaisesta poikkeavaa.
Minä yritän tehdä jotain erilaista saavuuttaakseni tavoitteeni. Mutta se ei ole helppoa.
Lasketaan vähän.
75*20=1500
Valmista. Selitetäänpä.
Minä olen suorittanut suurinpiirtein 75 kurssia, joihin on tarvinnut ostaa kirja. Nykyään koulukirja maksaa semmoiset 20€. Arvaat jo varmaan, mikä tuo 1500 on.
Sitten, jos ynnätään mukaan vielä wanhojen tanssin asun vuokrauksen, bussimatkat (42€:lla saa 42 matkaa. Lukioaikana pitää kulkea satoja matkoja.), abiristeilyn, kertauskirjat YO-kokeita varten jne, tulee aika kiva pieni omaisuus.
Reilusti yli 2000€ on kulunut tämän kolmen vuoden aikana ja mitä sillä on saatu? Vähän kokemuksia, runsaasti yleistietoa, josta 95% unohtuu muutaman seuraavan vuoden aikana (suurin osa on tosin jo unohtunut) sekä kasan koulukirjoja.
Yhteiskunnan veroa maksavaksi kansalaiseksi on kallis päästä. Ihme, että niin harva jättää homman kesken. Ehkä se raha ei sitten merkitse kaikkea. Ja ehkä se yhteiskunta on niin hyvä propagandisti ja argumentoija ja mitä kaikkea.
Onneksi yliopistossa saa kuulemma ainakin osan kirjoista lainattua kirjastosta. Ja onneksi armeijassa olosta maksetaan. Ja onneksi raha on vain rahaa. Ja onneksi minä olen tyytyväinen tähän.