Erään Rikun kannustamana aion totella omaa neuvoani ja ottaa Aatoksia-blogin kohtalon vähän vakavammin. Paljon se on mietityttänyt viime aikoina, mutta tulos on ollut hyvin laiha ja inisevä.
Tämmöinen tonnikalasalaatti päiväkirjablogi ei minulta luonnistu.
Sen takia kysynkin sinulta:
Millaista Aatoksia-blogia sinä haluaisit lukea? Mitä aihetta sen tulisi käsitellä?
Millaisista blogimerkinnöistä sinä pidät? Minkä aiheen blogimerkinnöistä?
Jos saan jotain vastauksia kasaan, ne luultavasti helpottavat minua päättämään Aatoksia-blogin kohtalon (ei, sinä et sitä päätä, vaikka blogimerkinnän otsikko sanoisikin niin, ha).
Aatoksia kärsii edelleen identiteettikriisistä. Syytän sitä siis laimeasta päivitystahdista.
Se sikseen. Nyt pieni tarina.
AdLibris nettikirjakauppa sai minusta vakituisen asiakkaan, kun aloin joskus muutama kuukausi sitten tilata sieltä koulukirjoja. Hinnat olivat halvat ja toimitus sopivan nopea.
Kun AdLibris joutui kerran lähettämään erään tilauksen kahdessa paketissa, jouduin maksamaan postikulut vain toisesta. Tämmöinen toiminto oli minulle uutta ja se ilahdutti kovasti. AdLibris oli mukava ja luotettava kauppa.
...Kunnes 4-7 arkipäivän lähetys venyi yli 8 arkipäivän lähetykseksi. Tilasin läjän kirjoja 30. päivä huhtikuuta ja paketti on tällä hetkellä vasta jossain Postin lajittelukeskuksessa.
Tämän kerran voisi ehkä antaa anteeksi, mutta… “Hohoi”. Kukas se sieltä huutelee?
Joko minä en hallitse tätä kaikkien oppikirjojen hehkuttamaa syväsuuntaista oppimista tai sitten se on vain syvältä. Siinähän on tarkoitus käsitellä tietoa kokonaisvaltaisesti käyttämällä mm. mind mappejä, tiivistelmiä, muistiinpanoja ymv. menetelmiä.
Yhteiskuntaopin yo-kokeisiin lukiessani käytin noita kaikkia tekniikoita ja vielä muutamia muitakin, mutta tulos oli pettymys. Kokeesta tulee korkeintaan C. Ja arvosana-asteikkohan menee näin: LEMCBAI. Tai kuten minun viivottimessa lukee: lemcbaiaamua. Ehkä sittenkin se edellinen asteikko.
No mutta kuitenkin. Jos huono tuuri käy, kokeesta tule B, mikä olisi iso pettymys. Näin yksinkertaisesti sanottuna.
Olisi ihan mukava pitää se “yo-kokeilla ei ole mitään oikeata väliä”-asenne, mutta kolmen vuoden ja suuren panostuksen jälkeen se on vähän vaikeaa. Toivottavasti edes tämänpäiväinen psykologian koe meni paremmin. Kyllä se siltä vähän tuntui ja siihen ne suurimmat panokset menikin.
Ja tämänpäiväisestä kokeesta puheenollen, se olikin sitten viimeinen yo-koe. Mutta kohta pitää alkaa lukemaan pääsykokeisiin. Onneksi niihin voi panostaa vähän enemmän, kun ei ole niin lyhyttä lukulomaa.
Luonnonlaki sanoo, että kaikilla tarinoilla täytyy olla huono alku. Tai niin se ainakin tuntuu sanovan. Joko tarinoiden alut ovat tylsän tavanomaisia tai outoja ja etäännyttäviä.
Yksi tarina alkaa ilmataistelulla. Mahtavaa. Toisen alussa on kaupunkia uhkaava pahis ja sankari. Riemuitkaamme. Ja silti molemmat tarinat ovat keskivertoa reilusti parempia.
Muutenkin tarinoiden taso on vähän niin ja näin. Kirjakauppojen hyllyiltäkin löytyy kaikenmoista roskaa. Takakansissa sanotaan, että tämä kirjailija on todella suosittu ja voittanut palkinnot X, Y ja Z. Sitten kirja kertoo maagista, joka lähtee noidantapporetkelle pelastaakseen kotimaansa. Mikä luovuuden huippu.
Onneksi tuo oli lahjakirja. Toisaalta eivätkö ihmiset voisi vähän miettiä, mitä he antavat lahjaksi? Vai onko tämä taas niitä makukysymyksiä? Murrh.
Jos kirjailijoiden pitää kirjoittaa sata sivua saadakseen yhden hyvä sivun aikaiseksi, niin sama pätee kyllä tarinoihinkin: Sadan tarinan joukossa on tasan yksi hyvä. Onneksi täällä informaatioyhteiskunnassa ne hyvät tarinat on suht. helppo löytää. Silti pitää niitä lahjakirjoja kohdata…
Aagh, tulen hulluksi sähköpostilomakkeiden kanssa! Tietääkö kukaan Wordpress-nero jotain hyvää contact form-pluginia WP:lle? Semmoista, joka olisi helppo kääntää suomeksikin, eikä pukkaisi erroria jonkin olemattoman whitespacen takia.
Tässä vähän blogimerkinnäntäytettä:
Huomaa muodikkaat raita-asusteet.