Paistoipa ulkona aurinko tai ei, osa meistä tykkää istua aamunsa, päivänsä, iltansa ja yönsä sisällä tietokoneen ääressä. Yksi nykyajan suurimmista vitsauksista ovat erilaiset nettipelit, jotka juurtavat nuorison penkkiinsä niin tiukasti, että heidän voisi luulla istuvan pyörätuolissa.
Moninpeleissä ei toki pelata vain kylmää tietokonetta vastaan, vaan vastapuolelle (tai samalle puolelle) asettuu toinen peluri. Moninpelejä voi pelata niin paikan päällä yhdessä kuin myös verkon välityksellä, joten pelaajien sijainnilla ei ole oikeastaan väliä. Tästä johtuen nettipelit voivat vaikuttaa ulkopuolisen silmään todella kylmältä kommunikoinnilta ulkomaailman kanssa; pelaajat korkeintaan huutelevat törkeyksiä toisilleen mikrofonin välityksellä, tuijottaen välkkyvää ruutua tunnista toiseen.
Nykypäivän sosiaalista kanssakäymistä
Toki moninpeleillä on myös etunsa, joita monen on vaikea pelaamatta havaita; pelien kautta yksinäiset nuoret, joille sosiaalisten kontaktien luominen on muuten hankalaa, voivat tutustua helposti muihin samoja pelejä pelaaviin (eli muihin samojen harrastusten parissa puuhaileviin nuoriin). Pelien ympärille luodut kaveriringit voivat kehittyä uskomattoman tiiviiksi yhteisöiksi, joissa pelaajat pääsevät tuntemaan yhteisöllisyyttä turvallisessa ympäristössä.
Peleissä muodostetaan myös joukkueita, jotka sitten kilpailevat toisiaan vastaan yksittäisissä kohtaamisissa tai kokonaisissa turnauksissa. Kuten yleisesti hyväksytymmissäkin joukkuelajeissa, myös tietokonepelikilpailijat eli e-urheilijat kehittävät yhteistyötaitojaan sekä ymmärrystään ryhmässä toimimisesta positiivisissa merkeissä. Esimerkiksi Counter-Strike: Global Offensivessa muodostetaan viiden hengen joukkueita, joiden yhteistyökykyjä mitataan jatkuvasti muita tiimejä vastaan. Paras oppiminen tapahtuu aina hauskanpidon kautta, miksei siis myös videopelien avulla?
Jos pelaajan kokoama joukkue sitten nousee aidosti menestyväksi ryhmäksi, on heillä mahdollisuus ansaita pelaamisellaan rahaa tai tuotepalkintoja. Tässä vaiheessa kuvaan astuvat kysymykset erilaisten tavoitteiden saavuttamisesta sekä mestarilliselle tasolle yltämisestä – olet varmaankin kuullut 10 000 tunnin vaadittavasta (viime aikoina kyseenalaistetusta) harjoittelumäärästä?
Vaikka tuhansien tuntien istuminen tietokoneen äärellä ei varmastikaan kuulosta terveelliseltä tavoitteelta, voi harjoittelu muuten liikunnallisen elämän yhteydessä tuoda tasapainoisen kokonaisuuden nuoren elämään, jolla on nyt peliporukkansa kanssa suuria tavoitteita menestyksen suhteen.
Moninpelit eivät kuitenkaan vaadi yhteistyötä muiden kanssa, vaan niitä voi pelata vain muita vastaan tai muuten vain muiden joukossa seikkaillen. Esimerkiksi MMORPG-peleissä, kuten World of Warcraftissa, on tyypillistä kehittää omaa hahmoa valtavassa pelimaailmassa pelaten välillä yksin ja välillä yhteistyössä muiden kanssa.
Moninpelejä ruutuun tuijottamatta
Virtuaalipelien lisäksi moninpelejä voidaan harrastaa myös oikeassa elämässä: esimerkiksi MMORPG-peleihin vahvasti liittyvä larppaus on tosielämän roolipelaamista, missä pelaajat pukeutuvat useimmiten keskiaikaisiin tai fantasiamaailmaan liittyviin asusteisiin. Ennalta suunniteltujen roolien sekä juonen mukaisesti pelaajat voivat ottaa yhteen puusta tai muovista rakennetuilla miekoillaan. Kaikille tuttuja ovat tietysti myös erilaiset lautapelit, kuten Monopoli ja Trivial Pursuit, joiden parissa monilla ennen tietokoneaikakautta eläneillä on varmasti vierähtänyt lukemattomia tunteja.
Mikäli tosielämän roolileikit kuulostavat mielestäsi enemmänkin joltain, mitä harrastaisit mieluiten vain makuuhuoneesi kätköissä, on olemassa myös toinen vaihtoehto ottaa kasvokkain yhteen muiden kanssa viihdyttävän pelin parissa; kyseessä on tietysti pokeri, yleisimmin Texas Hold ’em. Pelistä on kasvanut yksi kuluvan vuosituhannen peli-ilmiöistä, ja tuhannet pelaajat ansaitsevat tienestinsä lätkimällä kortteja toisiaan vastaan.
Suurimmissa pokeritapahtumissa, kuten PokerStarsin tukemissa European Poker Tourin turnauksissa, tuhannet pelaajat kokoontuvat yhteen ottamaan toisistaan mittaa saavuttaakseen häikäiseviä voittosummia. Pokeri on perinteinen last man standing –laji; tiputa kilpailijasi yksi kerrallaan ja pysyttele itse turvallisilla vesillä. Taka-alalla hyssyttely on kuitenkin aina huono strategia suurissa turnauksissa, sillä pääsylippu finaalipöytään voidaan saavuttaa ainoastaan riittävän rohkealla pelillä alkumetreistä lähtien.
Hold ’emin viehätys muihin kasinopeleihin verrattuna liittyy nimenomaan sen moninpeliominaisuuteen: ruletissa ja blackjackissa pelataan aina taloa vastaan, mutta pokerissa vastustajaksi asettuu toinen, samalta lähtöviivalta starttaava peluri. Tämä takaa myös sen, ettei kenelläkään ole pelin sääntöjen puitteissa luotua etua kuten yleisesti taloa vastaan pelattaessa. Moninpelaamista parhaimmillaan.