”Must on tullut urheiluhullu”, kertoi Eppu Normaali kitaran säestyksellä. Yleisradion päivittäinen urheilukatsaus kuuluu miljoonien suomalaisten iltarutiineihin, sillä me suomalaiset olemme tunnetusti urheiluhullua kansaa. Ruudun takana istuvat ankkurit ovat ehdottomasti Suomen tunnistetuimpia kasvoja – ja hyvästä syystä.Urheiluruudun tarina alkoi 60-luvun alkupuolella, jolloin Anssi Kukkonen ja Seppo Kannas raportoivat noin 15 minuuttia urheilumaailman tapahtumista. Alkuun urheiluruutua näki vain kerran viikossa (sunnuntai), mutta ajan kuluessa lähetysten määrä kasvoi päivittäiseksi.Päälähetykset ovat ehdottomasti urheilun suurkuluttajille kohokohtia. Lauantaisin lähetys kestää ruhtinaalliset 25 minuuttia, jonka aikana lähetyksessä raportoidaan muutama pidempi tarina dokumenttimuodossa. Sunnuntain lähetys on 20 minuuttia, jolloin yleensä keskitytään viikonlopun urheilutapahtumiin.Kukapa ei tunnistaisi Tapio Suomisen ääntä tai Ville Klingan terävää artikulointia? Riku Riihilahti puolestaan isännöi esimerkiksi jalkapallon suurkisojen studiokeskustelua. Ja entäpä Bror-Erik Wallenius, joka selostaa lajia kuin lajia vuodesta toiseen. Kauniimman sukupuolen edustajista muistetaan ehdottomasti Laura Ruohola älykkäistä analysoinneistaan ja suorista haastatteluistaan. Toisen Lauran, eli Laitilan rauhoittava ääni edesauttoi suomalaisia kiekkofaneja nielemään tappiot Tre Kronor -peleistä.Urheiluruudun ulkoasu lähetysstudion suhteen on muuttunut vuosien varrella varsin radikaalisti. Ennen ruudussa näkyi melko harmaassa puvussa istuva herrasmies ja ruudun vasemmassa kulmassa istui melko kömpelö kuva liittyen raportoitavaan tapahtumaan. Nykyään Yle panostaa studion esteettiseen arvoon mittavilla investoinneillaan ja tulokset ovat erittäin hyviä.Me kiitämme ”Urkkaruudun” väkeä!